Kaikkien aikojen kunta

Suomalainen kunta oli oman aikansa sosiaalinen innovaatio, jota on tultu ulkomailta vuosien saatossa usein ihastelemaan. Vuosikymmenten kuluessa on käynyt selväksi, ettei yhden innovaation kantokyky ole ikuinen. Käynnissä olevan neljännen teollisen vallankumouksen tuottama murroskausi on erinomainen viitekehys seuraavalle kuntainnovoinnille. Omassa kielenkäytössäni innovaatio on hyötykäyttöön otettu uudistus, ei kokeilu tai pienehkö hallintofiksaus.

Alkaneen murroskauden myötä siirrymme aikakauteen, jossa kuljettajattomat autot, itsediagnostiikan välineet, tehokkaat aurinkokeräimet ja 3D-tulostettu design herättävät yksittäisinä innovaatioina suurta huomiota. Vantaan Kivistössä asuntomessualueella vuonna 2015 vierailijoita kuljettanut robottibussi oli monelle todella mieliin painuva kokonaisuus. Yksittäisten innovaatioiden sijasta meidän tulisi kiinnittää huomiomme mieluummin siihen systeemiseen muutokseen, joka on näiden innovaatioiden takana. Olisi tarpeen tunnistaa esimerkiksi liikenteen robotisaation, sensoritekniikan kehittymisen sekä itsediagnostiikan välineistön luoma mahdollisuus terveyspalveluiden mobilisaatioon. Sairaalaseinien massiivisen rakentamisen sijaan Suomessa pitäisi kartoittaa liikkuvan palvelun valtaisat mahdollisuudet, jotka vielä korostuvat suurten välimatkojen maissa.

Ikääntyminen on myös kuntien sekä koko Suomen suuri haaste. Haasteeksi ilmiö muodostuu siksi, että perinteinen ajattelutapamme eläkeiän kynnysluonteesta on menneen vuosituhannen peruja. Kun ensi vuosikymmenellä alamme mieltää ihmisen lajityypilliseksi iäksi noin 100 vuotta, ei eläkejärjestelmä nykymuodossaan voi olla yhteiskunnan tapa järjestää aikuisiän arvon tuotantoa. Perustavaa laatua on kysymys siitä, miten 60-100 -vuotiaat osallistuvat yhteiskunnan arvontuotantoon. Tällöin arvontuotanto ei ole suoraviivaista bkt-tuotantoa, vaan uusia rooleja, uusia tapoja järjestää ja organisoida työtä sekä yksinkertaisesti tekemistä, jolle emme vielä osaa antaa sille kuuluvaa arvoa.

Kuntien tulisi myös valmistautua periferisaation selvään kiihtymiseen. Kuntapäättäjien tapa määrittää hyvän kunnan olemus on liian usein jotain, mihin alle 30-vuotias väestö ei löydä kiinnityskohtaansa. Verkkokaupan kasvu siirtää kasvavaa osaa paikallisesta liikevaihdosta muualle, jolloin paikallinen tarjonta supistuu ja aukioloajat heikkenevät. Kun vielä julkisen liikenteen merkittävä surkastuminen tuottaa pussinperäkokemuksia yllättävän lähelläkin suurempia kasvukeskuksia, on uutta asuinpaikkaa hakevan liikkeen määrä nopeassa kasvussa. Epäsuotuisa kehitys on toki mahdollista kääntää myönteisemmäksi, mutta ei ilman selkeitä päätöksiä ja uusia linjanvetoja.

Jos kunta haluaa olla kaikkien aikojen kunta, sen pitää olla sitä myös tulevaisuudessa. Nyt on erinomainen aika käynnistää innovointi, sillä huomisen haasteista emme selviä eilisen resepteillä.

4.9.2015 Ilkka Halava