Valmis isäksi

Perheeseemme syntyi elokuun alussa pieni poika. Tuota pientä ihmettä saimme pitää käsissämme pitkän ja hartaan odottelun jälkeen. Tunne oli ja on sanoin kuvaamaton. Jos emme olisi tuota pikkuista saaneet, niin adoptio ei olisi ollut mahdollinen, vaikka kaikki elämän puitteet ovat kuin luodut vauvaa varten. Olen 47 vuoden ikäinen ja kaikkien adoptio-organisaatioiden mielestä liian vanha isäksi. Isävalmiudet häviävät näiden organisaatioiden mukaan 46 vuoden kohdalla, syntymäpäiväaamuna tarkalleen.

Omassa ajattelussani olen nyt valmiimpi isäksi kuin kahden vanhemman tyttäreni kohdalla. Vanhemmuus on vahvistunut ja pystyn antamaan perhe-elämässä kaikin tavoin enemmän kaikille lapsilleni. Sairaalan perhehuoneessa vietetty pienokaisen ensimmäinen elinviikko osoitti, että isän hoitovalmiuksille on todella käyttöä. Valtaosa kätilöistä myös ymmärtää, että isät voivat aistia vauvan tuntoja välillä hoitohenkilökuntaakin tarkemmin ja tuoda jo pienen ihmisen alkutaipaleellekin pieniä onnen hetkiä harmistuksien sijaan. Järjestelmäkeskeisyys on kymmenessä vuodessa vähentynyt huimasti ja luonnollinen, lapsen ja vanhempien mukainen tekemisen rytmi tuntuu vallitsevan.

Alkuviikkojen jälkeen mietin jälleen termiä äitiysloma. En ole vielä nähnyt ensimmäistäkään äitiä, jonka elämä pienen vauvan kanssa muistuttaisi edes etäisesti lomaa. Sanat ja ilmaisut kertovat siitä, miten me asiat lopulta näemme. Äitiys on raskasta ja kokonaisvaltaista työtä, vaikkakin palkitsevaa. Onko se todella vieläkin ei-työtä 2010-luvun Suomessa? Uskon, että vuosikymmenen lopulla vanhemmuutta ja varsinkin äitiyttä arvostetaan työpaikkahaastatteluissa johtamisosaamisena varusmieskokemuksia enemmän. Johtaminen kohdistuu perheessä kaikkeen ja päätösten vaikutus on pitkäaikainen, yhtään armeijan johtamista väheksymättä. Perheessä johdetaan keskeltä ja kaiken aikaa, ei edestä tai takaa.

Äitiä ja lasta katsellessa ei voi kuin hämmästellä naisen kehoa, joka on miehen vastaavaa niin paljon rikkaampi ja hedelmällisempi. Uusi elämä kasvaa ja syntyy naisen kehossa eikä mies varmaan koskaan pysty täysin ymmärtämään naisen elämänkaaren kaikkia sävyjä ja syvyyttä. Rakkautta lapsi saa molemmilta vanhemmilta, mutta vauvan kiinteä suhde äitiin saa isänkin ymmärtämään, että taivaasta molemmat ovat tulleet.

Kolumni on julkaistu Vantaan Laurissa 26. elokuuta 2010