Viisauden hurmaa

Kesän lähestymisen varma merkki on keväinen kesänopeusrajoitusten käyttöönotto. Teillä pääsee kiitämään hieman vapaammalla kaasujalalla, vaikka toki Saksan moottoriteiden vauhti jää haaveeksi. Toisille riittää kesäinen kattonopeus, toisille ei. Siinä missä mopon maksiminopeus on jo tehtaalla asetettu nopeusrajoitusten mukaan, voi autolla huristella rutkasti yli 200 kilometrin tuntivauhtia. Joillekin kuljettajille jokapäiväinen työmatka on adrenaliinilla höystetty rallikisa, jolloin paras startti päivälle on naapurin aggressiivinen ohitus. Vauhti on elossa olemisen tunnetta parhaimmillaan.

Auto on teknologiatuote, johon suh-taudutaan toisin kuin muihin teknisiin laitteisiin. Jos missä tahansa tehtaassa ihminen olisi vaarassa törmätä tai jäädä putoavan tuhatkiloisen esineen alle, työsuojeluviranomaiset olisivat joko poistaneet riskin tai asettaneet tehtaan toimintakieltoon. Maantiellä on toisin. Noin 80 kilometriä tunnissa vastakkaisiin suuntiin ajavien autojen välissä on usein vain metrin verran asfalttipohjaista tyhjää tilaa. Se on varsin vähän ohjausvirheen tai sairaskohtauksen sattuessa. Auto on huomaamatta saanut oman kategoriansa, jossa on ihan omat sääntönsä.

Suomessa ajonopeuksia rajoitetaan ja purnaajia riittää. Nopeusrajoitus on menneen aikakauden tuote, jolloin hallintoalamaisia piti käskeä selittämättä. Nopeuksien ohjeistaminen on puolestaan tätä päivää, jos kyseessä on yhteiskunnan suunnittelupalvelu ihmisten turvallista ajamista varten. Luullakseni jossakin näkymättömissä on joukko piinkovia asiantuntijoita, jotka ovat olosuhteiden, jarrutusmatkojen, näkyvyyden ja autojen ominaisuuksien ammattilaisia. Näiden neuvonantajiemme lopputulos näkyy maksiminopeuksina teiden varsilla. Palvelu hoituu verovaroilla ja on turisteille maksuton. Kerrassaan hienoa! Helsingin metron ovissa on teksti "oviin nojaaminen kielletty". Lontoon metron ovissa vastaava teksti on muodossa "oviin nojaaminen saattaa vaarantaa terveytesi". Hallintoalamaisen aivojen arvellaan edelleenkin olevan narikassa. Näkökulman muutosta odotellessa.

Kolumni on julkaistu Vantaan Laurissa 17.6.2010.